kaksi kuningasta ja valinta

Kaksi kuningasta opetuslapseuskoulun luennon aiheena vaikutti oudolta. Miksi Aabrahamin sotaretken selostus vanhasta testamentista on matkan alkutaipaleella? Jälleen aihe, josta luulin, ettei se kosketa minua juurikaan. Astun ansaan jälleen. Kuuntelin opetusta useaan kertaan youtuben kautta nukkumaan mennessäni torkkuen juuri ennen unentuloa. Kunnes sanoma yhtenä iltana iski kovaa ja syvälle. Tässähän on Jumalasuhteeni suurin ongelma. Oletko Jumalani siksi niin kaukana? Et. Siinähän sinä olet lähellä. Sinä aina vain jaksat odottaa, jotta minä valitsisin sinut.

Abraham kohtasi kaksi kuningasta sotaretkellä. Toinen edusti Jeesusta ja ja toinen maailmaa. Huolimatta, että hänelle tarjoiltiin lähes lottovoittoa, Aabraham valitsi toisin. Ihminen lankeaa helpoiten siihen, mikä on oma heikkous. Lankeamuksesta selvitää, kun on ensin tavannut Kristuksen. Aabraham oli täynnä Jumalan henkeä ja vaikutti siltä, että päätös oli helppo. Olivatko rikkaudet Aabrahamin heikkous? Ilmeisesti.

Omassa voimassa heikkouteen lankeaminen on helppoa. Sinne katoaa kuin kuiluun, joskus itseltäänkin huomaamatta. Mitä silloin tapahtuu Jumalasuhteelle? Jumala haluaa, että olisimme hänestä riippuvaisia. Kahden kuninkaan opetuksessa korostettiin sitä, että uskonko tosiaan Jumalan olevan kaikkivaltias? Kysymys porasi sieluuni reikää kuin kaira jäähän aukkoa.Vaikka olenkin kohdannut Jeesuksen, olen oman heikkouteni vanki. Olen keskeneräinen uskovainen. Järkeni avulla pystyn heiveröisin voimin elämään piikki lihassani. Se on joku sellainen kuin Paavalillakin oli. Paavalin piikistä on paljon arvailuja. Vain Jumala tietää, mikä se oli ja varmaan Paavalikin Jumalan voimassa ja hänestä riippuvaisena pystyi tekemään valinnan oikein kuten Aabraham.

Minun täytyy tuntea hänet, keneen uskon, koska muutoinhan en pysty tekemään oikeita valintoja. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Näin minulle on julistettu koko uskossaolo aikani. Viime vuosina, niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässäni, olen hiljalleen oppinut luovuttamaan päätöksenteon Jumalalle. Välillä, kun jännitän mahtaako jokin asia onnistua, ajattelen, että mitä sitten jos ei onnistu? Sitten ei onnistu. Antaa olla. Sekin on Jumalan kädessä. Olen pyytänyt Jumalaa ottamaan tiettyjä asioita elämästäni pois, jotta pääsisin ikäänkuin helpommalla. Hän ei kuitenkaan ole tehnyt niin. Asiat ovat jatkuneet omalla painollaan.

Olen niin kiitollinen Jumalalle One Wayn opetuslapseuspolun viitoittamisesta. Heikkouteni sai nyt uuden muodon. Voin rohkeasti kohdata Sodoman kuninkaani päivin, keskipäivin, iltapäivin, illoin ja öin. Vaikka ahdistaa ja oma heiveröinen järkeni ei riitä, päätän nyt luottaa ja uskoa, että heikkouteni on Jumalan käsissä. Minä näen kaikesta vain ohuen läpikuultavan lähes yksivärisen valon. En edes näe miten nopeasti se liikkuu. Kuka antoi valolle nopeuden? Hän Kaikkivaltias. Enkö viimein usko sitä? Kiitos Jeesus, että autat. Aamen.