Traditio vai tarkoitus?

Hyvät ja kauniit ajatukset täyttävät mielemme joulun aikaan. Teemme normaalia enemmän hyviä tekoja, tai ainakin haluaisimme tehdä. Käytämme niistä nimitystä `hyvää hyvyyttämme`.  Joulu tekee meistä sellaisia. Pitääkö niin tehdä ja mistä syystä? Hyvyys saa aikaan hyvää. Siitä näkökulmasta joulu on hyvä perinne. Mutta mikä on joulun tarkoitus? Onko sitä ja onko sillä väliä? On, koska ihminen ei keksinyt joulua.


Joulussa on tunnelmaa ja joku sanoo olevansa jouluihminen. Hän kuvailee sen olevan joulukoristeiden kanelituoksuista ripustelua viikkojen ajan ennen joulua. Hän ajattelee, että joulun tarkoitus on olla rauhassa perheen tai ystävien kanssa. Sitä ennen pitää juosta muutamia viikkoja, että ehtii olla pari päivää ihan hiljaa paikallaan. Onko pysähtyminen sen arvoista? Tehdä sarja erilaisia juttuja putkessa. Piparit, tortut, taatelikakut, luumut, kinkut, glögit unohtmatta etukäteisjoulujuhlia eli pikkujouluja. Vauhti kiihtyy kunnes saavuttaa maalisuoran eli jouluillan. Onko jouluihmisenä oleminen hyvyyttä vai traditiota? Niille, jotka eivät tunnustaudu jouluihmisiksi jouluperinteet ovat sääntöjä, joista he haluavat eroon. Jouluna ei saa olla sääntöjä, saa viettää sen miten tahtoo, he sanovat. Jollain tavalla joulu kuitenkin koskettaa jokaista.

Joulun taustalla on kristillinen usko. Jumala tuli ihmiseksi maailmaan meidät pelastamaan oman pahuutemme vallasta huolimatta siitä, että olemme hyvää hyvyttämme hyvää tekeviä ihmisiä. Kuitenkin joulua viettävät myös ne, jotka eivät usko edelliseen. Ne jotka viettävät sanovat, että jokainen voi uskoa mihin vaan. Jokaisella on oikeus joulunviettoon, koska joulu kuuluu kaikille. Se on hyväntahdon, rauhan ja läheisyyden juhla. Jonkun mielestä pääsiäistäkin tärkeämpi. Juhlapyhien arvottaminen lienee turhaa eivätkä ne ole kenenkään omaisuutta.

Minä olen tämän joulun töissä. Autan kotona apua tarvitsevia joulun vietossa. Jotkut viettävät joulua yhdeksättäkymmentä kertaa. Voi sitä muistojen määrää, ajattelin sen kuullessani. Joillekin joulu on normaali päivä muiden joukossa. Jotkut ovat tahtomattaan yksin. Jotkut eivät uskalla lähteä etsimään yhteyttä muihin ihmisiin. Suurimmalle osalle joulu on rauhan aikaa. Joillekin rauha on siellä missä ikinä ovatkin jouluna. Joillekin se on yksi kynttelikkö ja äitien tekemä riisipuuro. Joillekin joulu on ateriapalvelun ruoka. Ja sitten nukkumaan. Tai kun hoitaja on heidät peitellyt. Jotkut nukkuvat tahtomattaan. Toiset haluaisivat vain nukkua. Joillekin joulu on aika lähteä pakoon kaikkea tarkoitusta ja traditiota.

Kukaan meistä ei tiedä heräämmekö huomiseen aamuun ja minkälainen se on. Yhdessä päivässä voi tapahtua paljon, itseasiassa ihan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Enkeli voi ilmestyä, tuntemattomia arvokkaan näköisiä ihmisiä voi tulla vastaan ja he voivat yllättäen lahjoittaa kallisarvoisia lahjoja. Jos ei ole kulkuneuvoa voi joutua kävelemään hyvinkin pitkiä matkoja epämääräisissä sääolosuhteissa etenkin, jos enkeli niin käskee. Kaiken lisäksi voi syntyä ihmislapsi, joka muuttaa kolmekymppisenä historian, aloittaa uuden ajanlaskun ja lävistää puheillaan luut ja ytimet. Lisäksi hän tekee jotain käsittämätöntä. Antaa naulata itsensä vapaaehtoisesti ristin malliseen puuhun vain kuollakseen siihen joidenkin toisten puolesta.

Vuosituhansia ja satoja sukupolvia myöhemmin miljoonat ihmiset sytyttelevät sen jälkimainigeissa ledlamppuja ja steariinikynttilöitä, juovat punaviiniä, syövät kinkkua, antavat toisilleen lahjoja, silittelevät toisiaan sekä etsivät läheisyyttä, valoa ja lämpöä pimeydessä. Ja joka vuosi lisäävät siihen jotain uutta jotta eivät tylsistyisi liialliseen traditioon. Joulun keksijä on usein sivustakatsoja. Mitä hän mahtaa ajatella?

Joulu on virallinen traditio, joka pakottaa pysähtymään, pakottaa olemaan lähellä ja hiljentymään tavalla tai toisella. Tänään olen saanut hyvän joulun toivotuksia s-marketin kassalla, jokaiselta asiakkaaltani, työkaveriltani, ohikulkijalta, lapsiltani, mieheltäni, ystäviltäni. Joulua ei voi ohittaa. Se pitää pyhittää ilman hyvältä kuulostavia pakkotoimintoja. Sen tarkoitus on meihin tatuoitu ja täyttää meidät hyvyydellä ilman ponnisteluja. Riittää vain, että kutsutaan sivustakatsoja mukaan juhliin.