Rukous, hyödyllinen vai hyödytön?

Eräässä kristillisessä lehdessä ollut artikkeli herätti mielenkiintoisen aamupalakeskustelun mieheni kanssa. Kannattaako ihmisen rukoilla jos Jumala kuitenkin tietää jo kaiken etukäteen ja on myös kaiken suunnitellut etukäteen? Iso osa ihmisistä rukoilee jossain elämänsä vaiheessa. Mutta mitä tai ketä?

Rukous on puhumista, keskustelua ja yhteyttä Jumalaan, taivaan ja maan luojaan, joka on myös meidän Isämme. Meidät on luotu hänen kuvakseen ja Isä haluaa kuulla, mitä lapsi ajattelee. Jumala kateuteen asti odottaa meidän henkeämme, jonka hän on meihin laittanut. Mieti, miten suuri on hänen rakkautensa.

Ennen kuin Jeesus opetti Isä Meidän -rukouksen, hän sanoi saatteeksi, että älkää olko niinkuin ulkokullatut, koska he ovat saaneet, mitä ovat halunneet eli ihmisten ihailun, koska ovat rukoilleet julkisesti. Jeesus kehotti meitä rukoilemaan kammiossa Isää, joka on salassa, niin hän kuulee. Monisanaisuudestakin Jeesus varoitti ja kehotti yksinkertaiseen rukoukseen. Isä tietää, mitä me tarvitsemme ennen anomista, mutta siitä huolimatta Jeesus käski rukoilemaan Isää (Matt. 8:5-8), koska Isä haluaa kuulla, mitä lapsella on sanottavana.

Muistutan, että Raamattu on Jumalan puhetta ihmisille. Raamattu opettaa myös, että rukouksen pitäisi olla Jumalan mielen mukainen. Mitä  ihmettä se tarkoittaa? Ainakin sitä, että haluaa Jumalan tahdon tapahtuvan elämässään. Sitä on joskus vaikea sietää, koska itse tahtoo jotain muuta. On suurta Armoa, jos pystyy sellaista rukoilemaan. Jumalan Henki, jota hän halajaa, auttaa rukoilemaan Jumalan mieleisiä rukouksia vaikka oma lihamme eli oma syntinen luontomme tahto muuta. Jumalan mieleinen rukous ei voi olla ihmisestä lähtöisin.

Yksikertaistettuna Isä Meidän rukouksessa lähestymme kunnoittavasti Pyhää Jumalaa ja haluamme, että hänen valtakuntansa tulisi näkyväksi. Pyydämme ruokaa, anteeksiantoa ja voimia antaa anteeksi itse. Pyydämme myös voimia kestää kiusauksia ja ennenkaikkea Jumalan tahdon toteutumista. Jos meillä olisi rauha näissä kaikissa asioissa, mitä muuta haluaisimme pyytää? Uutta autoa? Rikkauksia? Mitä väliä niillä on, jos emme anna anteeksi meitä loukanneelle läheiselle. Se kalvaa sisuskalumme vuosien myötä.

Kun tulin uskoon, rukoileminen oli minulle vaikeaa. Kuuntelin seurakunnassa ihmisiä, jotka rukoilivat vuolaasti ja mielestäni upeasti. Itse en saanut ääneen sanottua juuri mitään. Hävetti. Yksin ollessani rukoilin. Pääosin ylpeys esti rukouselämäni kehittymistä, samalla yhteyttä Jumalaan ja uskoni syventymistä. Huokailin kuitenkin paljon Jumalan puoleen. Jospa hän kuulisi ja auttaisi.

Jossain vaiheessa olin niin selkä seinää vasten, että en voinut sanoa muuta kuin, että Jumala auta, nyt en voi tehdä mitään enää itse. Siitä alkoi heittäytyminen Hänen tahtonsa varaan. Aloin rukoilemaan särkyneen sydämeni kanssa.

Usko Jumalaan ohjaa rukouksia. Uskoin siihen, että Jumala oli olemassa ja hän kuulee. Sen tiedon ja uskon varassa olen roikkunut vaikka korvani eivät kuule, eivätkä silmäni näe. Ja kuitenkin Jumala on kuullut. 

Rukouksessa rauha tulee siitä, että Jeesus on läsnä, vaikka ongelmat eivät poistu. Rukouksen perusta on siinä, että kaikki asiat tulee tuoda hänelle, erityisesti silloin, kun on vaikeaa.

Jumalalle voi kertoa aivan kaikki ja hän vastaa niinkuin hän parhaaksi katsoo. Raamattu kehottaa meitä myös rukoilemaan toisten ihmisten puolesta.

Oma rukouselämäni loikkasi suuren hyppäyksen Jumalan kämmenelle jäätyäni leskeksi. Suurimman surun keskellä tapasin toisen lesken. Aloimme yhdessä rukoilemaan jo ensimmäisen tapaamisviikon aikana puhelimitse. Uskoen Raamatun sanaan, että Jeesus on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme ovat kokoontuneet hänen nimessään uskalsin ottaa uuden hypyn lähes tuntemattomaan ja avioitua vain viisi viikkoa ensi tapaamisemme jälkeen. Rukoukset kantavat edelleen liittoamme. Meillä on rukouselämä, jota Jumala siunaa, on siihen sitoutunut ja edelleen läsnä. Siteemme on syventynyt nopeasti ja luotamme, että Jumala johtaa meitä. Haluamme enemmän kuin mitään muuta elää hänen tahdossaan. Rukous on siihen ratkaisu, lahja ja hän armossaan meitä kuuntelee. Tarvitsemme häntä joka sekunti arjessa, koska tiedämme, että ilman häntä emme olisi mitään. Rukous on ehdottomasti hyödyllinen. Jumala on todistanut  itse itsestään tuhansia kertoja sanansa ja tekojensa kautta. Miten muuten olisimme Jumalaan yhteydessä?