Opetuslapsen päiväkirja

Hyvät ja kauniit ajatukset täyttävät mielemme joulun aikaan. Teemme normaalia enemmän hyviä tekoja, tai ainakin haluaisimme tehdä. Käytämme niistä nimitystä `hyvää hyvyyttämme`.  Joulu tekee meistä sellaisia. Pitääkö niin tehdä ja mistä syystä? Hyvyys saa aikaan hyvää. Siitä näkökulmasta joulu on hyvä perinne. Mutta mikä on joulun tarkoitus? Onko sitä ja onko sillä väliä? On, koska ihminen ei keksinyt joulua. Joulussa on tunnelmaa ja joku sanoo olevansa jouluihminen. Hän kuvailee sen olevan joulukoristeiden kanelituoksuista ripustelua viikkojen ajan ennen joulua. Hän ajattelee, että joulun tarkoitus on olla rauhassa perheen tai ystävien kanssa. Sitä ennen pitää juosta muutamia viikkoja, että ehtii olla pari päivää ihan hiljaa paikallaan. Onko pysähtyminen sen arvoista? Tehdä sarja erilaisia juttuja putkessa. Piparit, tortut, taatelikakut, luumut, kinkut, glögit unohtmatta etukäteisjoulujuhlia eli pikkujouluja. Vauhti kiihtyy kunnes saavuttaa maalisuoran eli jouluillan. Onko joului

Muutama päivä sitten kirjoitin laihdutusblogiini rauhasta. Että mistä ihminen löytää rauhan maailman kohinan keskellä. Vaihtoehtoja on runsaasti. Joillekin rauha tulee vain hiljaa olemisesta. Raamatussa rauha tarkoittaa ystävyyttä ja hyviä välejä Jumalan kanssa. Rauhan aika on silloin, kun ei ole sotaa ja sen voi kokea. Rauha myös koetaan mielen tyyneytenä. Rauhassa on ylipäätään jotain suojaavaa ja tavoiteltavaa. Siksi sen etsintä on nykyajassa lähes vimmattua. Jumalan rauhan tarkoitus on varjella ihmistä. Voiko rauha olla jotain muuta kuin kokemusta ja tunnetta? Rauha ihmisellä on olemassa Jeesuksen ansiosta, ei sen mukaan mitä on kokenut tai tuntee. Synti on poissa ja tuli rauha. Rauhaa ei siis kannata sekoittaa tunne-elämään. Rauha on seuraus jostain. Rauha ei tule kokemuksista vaan Jeesuksen ansiosta. Kiusauksissa ei saa kiintyä oppiin, vaan opettajaan. Uskovan opettaja on Jeesus ja hänen elämänsä. Pyhä Henki myös ohjaa ja opettaa pysymään oikealla tiellä. Kiusauksesta ei k

Kahden kuninkaan jälkeen hyppään opetuslapseuskoulussa eteenpäin ison loikan ja palaan jälleen takaisin. Kiusaukset ketjuttuvat mielessäni kahden kuninkaan opetukseen pienellä saumalla. Opetus kiusauksista ja niiden merkityksistä toi minulle sellaisen rauhan ja vapautuksen, jota en ole kokenut vielä kertaakaan uskossa ollessani. Olen ollut kiusauksista aina yhtä ahdistunut, hädissäni ja tuominnut itseäni. Kysellyt miksi olen niin heikko? Opetuslapseuskoulussa kuvattiin kiusauksia linnuiksi jotka lentelevät pään yläpuolella, mutta eihän kukaan oikeasti tahdo, että ne tekisivät pesän pään päälle? Vapautus tulee, kun tunnustan, että kiusauksia on ja niiden kanssa eletään. Jumalan lapset lankeavat enimmäkseen neljään syntiin, joita ovat seksi, katkeruus ja viha, hengellinen ylpeys ja rahanhimo. Kun kairaan kovaa ja jäistä sydäntäni urakalla, totean, että minä olen langennut niihin kaikkiin. Enhän minä ainakaan ole tuollainen, ajattelen ja sorrun hengelliseen ylpeyteen ja oman hyvy

Kaksi kuningasta opetuslapseuskoulun luennon aiheena vaikutti oudolta. Miksi Aabrahamin sotaretken selostus vanhasta testamentista on matkan alkutaipaleella? Jälleen aihe, josta luulin, ettei se kosketa minua juurikaan. Astun ansaan jälleen. Kuuntelin opetusta useaan kertaan youtuben kautta nukkumaan mennessäni torkkuen juuri ennen unentuloa. Kunnes sanoma yhtenä iltana iski kovaa ja syvälle. Tässähän on Jumalasuhteeni suurin ongelma. Oletko Jumalani siksi niin kaukana? Et. Siinähän sinä olet lähellä. Sinä aina vain jaksat odottaa, jotta minä valitsisin sinut. Abraham kohtasi kaksi kuningasta sotaretkellä. Toinen edusti Jeesusta ja ja toinen maailmaa. Huolimatta, että hänelle tarjoiltiin lähes lottovoittoa, Aabraham valitsi toisin. Ihminen lankeaa helpoiten siihen, mikä on oma heikkous. Lankeamuksesta selvitää, kun on ensin tavannut Kristuksen. Aabraham oli täynnä Jumalan henkeä ja vaikutti siltä, että päätös oli helppo. Olivatko rikkaudet Aabrahamin heikkous? Ilmeisesti. Omassa

Se, mitä tarkoittaa, että kristityn identiteetti pitää olla Kristuksessa on ollut uskovan urallani ehkä vaikeimpia asioita ymmärtää. Tutkin asiaa jo vuosia sitten. Kyselin siitä saamatta tyhjentävää tai täydentävää vastausta. Olin lisäksi tietämättäni väärän opin piirissä. Ihailin Joyce Mayeria ja luin hänen kirjojaan. Halusin olla kuin hän. Nykyään suhtautumiseni häneen on erilainen, muuttunut. Siitä toiste enemmän. Edelleenkin, kun kuuntelen opetusta, jossa toistetaan, että vanha minä on kuollut, vanhaa Ullaa ei enää ole, vaan olen uusi luomus, en kertakaikkiaan käsitä sitä. Olen ravannut edestakaisin, ylös ja alas identiteetin portaikossa vuosien ajan ymmärrystä etsien. Opetuslapseuskoulussa sanottiin, että Jumala haluaa rakentaa meidän itsetuntoamme siten, että se on Kristuksessa. Olen siis jotain ainutlaatuista sen vuoksi, mitä Kristus on tehnyt puolestani. Maailmankaikkeuden luoja näki sen vaivan, että minä olen Kristuksen veren hinta. Se on itsetunnolle betoniakin kovemp