auringon, tuulen, myrskyn, helteen ja tummien pilvien päivät

Arkiset päivät voivat soljua eteenpäin kuin lastu laineilla. Nukumme, syömme, juomme, hoidamme lapset, pesemme pyykit. Arki kulkea jollottaa. Olemme tyytyväisiä. Kunnes kirjahyllyn päältä putoaa lasivaasi lattialle. Uskovalle ihan mukava elämä voi olla penseyttä, josta meitä on varoitettu. Lapsuus, ympäristö, itsekkyys, opitut käytöstavat, henkilökohtaiset ongelmat, häpeä, hyväksymättömyys, väheksyminen uhkaavat rikkoa kaiken mukavan. Niitä voi kuitenkin säilöä kannellisessa purkissa varaston perimmäisessä nurkassa.

Voimme myös avata purkin, katsoa onko siellä hometta tai kuoria arkisen maailmamme kuin sipulin. Ei ole tarvetta maalata piruja seinille, joku sanoisi. Entä jos elämä kuitenkin hajoaa? 

Tuore avioliittoni voi hyvin. Olen varsin hullaantunut mieheeni ja tunteeni syvenevät arkisten päivien jollottaessa. Kuitenkin, joskus paratiisissa on varjoja ja ohdakkeet pistävät, moottori yskii, öljy vuotaa, renkaat kuluvat. Kuin auton vuosihuolto, myös avioliitto tarvitsee huoltoa. Vikojen ennaltaehkäisyä.

Jotkut pitävät avioliittokursseja hassuina. Olemme olleet jo kahdella. Suhteemme on mennyt uudelle tasolle molempien kertojen jälkeen. Mieheni on ollut pehmeä ja rakastava. Hän on ollut vain minua varten ja me vain toisiamme varten.

Lapin rapsakkaassa -30 säässä avioliittokurssilla opin, että ongelmiin pitää varautua ja että ankeudet ovat osa pitkää ja onnellista suhdetta. Avioliitossa emme ole jättäneet takaporttia auki. Emme halua paeta. Olemme tahtoneet olla yhdessä. Puolisoina meidän tulee täyttää toistemme tarpeet. Meidän on tahdottava. Opin, että mies vaatii kunnioitusta, nainen rakkautta. Kun molempien tarpeet täyttyvät, syntyy jatkuva täyttyneiden toiveiden ja odotusten kehä. Silloin olemme samaa lihaa.

Kun aviopuolisot sukeltavat toistensa maailmaan, sinne syvimpään sipulin kerrokseen, siellä kohtaavat kohtaavat sydämet. Ei saa kätkeytyä siltä, mikä on omaa lihaa (Jes. 58:7) Avioliitossa on tultu yhdeksi lihaksi. On aika paljastaa. Mutta miten? Jos hän hylkää, torjuu, ivaa, nauraa?

Miten ilmaisen oikein itseäni? Viesti menee harvoin perille oikealla tavalla. Haluaisin ilmaista sen hänen kielellään, jotta hän ymmärtäisi sydäntäni. Rakkaudella on monta kieltä. Haluaisin ymmärtää, mitä kieltä rakkaani puhuu.

Olosuhteiden vaikutus ihmisiin on kummallista. Vain sää voi vaikuttaa ihmiseen siten, että hän on joko onneton, masentunut, iloinen tai muuta. Siis sää. Sää on täysin sattumanvaraista, mihin ei voi ihminen vaikuttaa. Miksi antaa sen vaikuttaa onnellisuuteen? Tuulet puhaltavat minne puhaltavat. Onnellisuus on tila sisällä, johon tahdolla vaikutetaan. Rakkautta arjen tuulissa pitää suojata sateelta ja myrskyltä, pakkasella lämmittää ja loskakelillä laittaa goretexit jalkoihin

Yhdessä oleminen, puhuminen, avoimuus, keskittyminen, kuunteleminen ja kuuleminen, usko siihen että toinen rakastaa, rakentaa kivijalan käsitellä ristiriitoja. Mieheni on minulle lahja. Olen valmis tekemään töitä rakkauden eteen, tarvittaessa kynsin hampain.
Haluan maata mieheni kanssa auringossa, tuntea tuulten puhaltavan ohitsemme, hiostavan helteen iholla ja kääriytyä häneen päivinä, jolloin taivas on musta ja täynnä harmaita pilviä. Isä Jumalani, rukoilen, että olet kanssani kaikkina noina hetkinä.