Puhuuko Jumala minulle?

Olen vaihtanut, ainakin osittain, aamulypsyn Jukka Norvantoon. Tietäisipä hän sen. Terveisiä Jukalle. Elämme yhdessä jännittäviä aikoja Matteuksen kanssa. Vaihto ei ollut helppo. Jaajo, Anni ja Perälä ovat viihdyttäneet aamujani jo pitkän aikaa. Kumpa voisin aina valita highlightit. Mutta en. Useimmiten joudun kuuntelemaan väsyttäviä seksin sävyttämiä vitsejä. Ne eivät oikeasti naurata. Maailmassa on niin paljon muutakin komiikkaa, että onko aina pakko vääntää seksivitsejä. Osittain sen vuoksi olin valmis luopumaan lempiohjelmastani. En halua olla pyhimys enkä ainakaan fariseus, mutta jostakin minun on otettava aika Raamatun opiskeluun. Nyt tein tällaisen valinnan. Ainakin 80%:sti. Opetuslapseuskoulussa opin, jos aikoo oppia kuulemaan Jumalan ääntä on pakko raivata Hänelle aikaa. Ja Sanansa kautta Jumala puhuu. Tänäänkin juuri, iski miekka sydämeeni. Norvanto sanoi, että se, joka yrittää paikata omaa syyllisyyttään omilla teoillaan ei tunne Kristusta. Sitä paremmalla syyllä kuuntelen tarkemmin. Todellakin haluan oppia tuntemaan Jeesuksen paremmin. Opetuslapseuskoulun opettajan lausahdus siitä, että jos haluaa kokea extriimiä, kannattaa lukea efesolaiskirjettä. Siinä on extriimiä kuulemma tarpeeksi. Se on minulla vielä edessä. Sitä odottaen.