ansaitsematonta rakkautta arjessa

Riennän aina opetuslapseuskouluun suoraan työpäivän jälkeen. Minulla ei ole kiire yleensä minnekään. Voin kuljeskella matkalla kaikessa rauhassa ja olla omissa ajatuksissani. Naapurin tyttö hoitaa koirani sillä aikaa. Nautiskelin tällä kertaa ennen opetuksen aloitusta salaattibaarin annoksen. Ja nautin siitä, ettei minun tarvitse tehdä mitään. Opettelin Mariana olemista.

Opetuslapseuskoulussa aiheena oli armo ja armolahjat. Otan tässä kirjoituksessa vähäisellä ymmärrykselläni ensimmäisen askeleeni kohti armon tajuamista. Armon helppous on siinä, että tänä päivänä se on kärsinyt inflaation. Todellisuudessa armosta selville pääseminen arkipäivän elämässä on käsittämättömän vaikeaa. Ainakin minulle.

Synonyymisanakirja ilmaisee armon erääksi synonyymiksi säälin. Onko Jumala tuntenut sääliä antaessaan Jeesuksen riippua ristillä meidän syntiemme tähden? Tarvitseeko armo aina säälin lähtökohdaksi? Armon vastakohta on sanakirjan mukaan julmuus. Toisaalta Jumala on rakkaus ja jos armo on Jumalan luonteenpiirre, armon lähtökohdan täytyy olla rakkaus. Säälin yhdistämien armoon lienee ihmislähtöistä. Toisaalta, Jeesuksen kerrottiin tuntevan sääliä ainakin ihmisenä eläessään.

Synti on jotain ihan muuta kuin älä tee- lista. Synti asuu ihmisessä syvällä. Jos syntiä ei tiedosta, ei voi ymmärtää Jumalan armoakaan. Jos kokee itsensä hyväksi, ei tarvitse armoa. Uskoisin, että sen vuoksi Jeesukseen uskominen ja hänen vastaanottamisensa on niin vaikeaa. Jos ihminen kokee itsensä syntiseksi tuntematta armoa ja Jeesusta, voi se musertaa itsetunnon. Itselle tuo konsepti ei
täysin ole auennut. Siksi roikun armon varassa.

Armon ymmärtämisen haasteet vaanivat uskovia. Joissain kristillisissä piireissä Jeesuksen pelastustyö on vain alkuruokaa, josta lähdetään kohti suuria seikkailuja ja mahtavaa elämää. Silloin Jeesus ja armo jäävät taka-alalle. Jumalasta tulee oman voiman välikappale, lahjojen ja siunauksien automaatti. Omasta uskosta tulee tärkeä väline elämässä etenemiseen ja unohdetaan, että myös usko on lahjaa Jumalalta.

Toisaalta armoa käytetään myös välikappaleena siihen, että kaikki on sallittua. Joka tapauksessa Jumala oli niin armollinen, että avasi meille vapautuksen synneistämme takaisin hänen luokseen. Sellaista armoa en ole itse todellakaan ansainnut. Siksi se on niin vaikea käsittää, koska maailmassa, jossa elämme, kaikki pitää ansaita. Jopa ihmissuhteet. Minulle kävi kerran niin, että sain Jumalalta lahjaksi aviomiehen. En tehnyt asian eteen mitään. Paitsi syntiä. Se oli konkreettista armoa.

Olemme loppuun asti syntisiä ja roikumme armon varassa joka hetki. Ilman sen sisäistämistä on pimeässä metsässä. Tätä kirjoittaeesani huomaan, että tyylini on `ne muut ihmiset´ tai ´ihmiset yleensä´. Mitä?! Tämähän on minun blogini, jossa käsittelen omaa kehitystäni opetuslapsena. Vaikka asia koskee suoraan minua, näköjään ulkoistan sen. Sellainen on perisyntinen luontoni.